Vaikka koulu olisi aikoinaan alkanut hyvin, voi matkan varrella tulla
vastaan erilaisia vaikeuksia. Omilla ”Sisuillamme” on tänä syksynä ollut
jokaisella erilaisia haasteita, kun koulunkäynti ei ole sujunut toivotulla
tavalla. Yksi lapsista on ollut tylsistynyt koko kouluun, ja aamut ovat sen
vuoksi olleet itkuisia. Yhdellä on opettaja vaihtunut tämän kouluvuoden aikana
jo useamman kerran, mikä on tuonut mukanaan epäjärjestystä ja levottomuutta. Ja
yhden kohdalla koulu on päättänyt muuttaa opetusta siinä määrin, ettei se enää
vastaa alkuperäisiä odotuksia.
Hollannissa koulut voivat itse valita opetusmenetelmänsä. Mikäli koulu
päättää kesken kaiken muuttaa opetustyyliään, on vanhemmilla asiaan vain vähän
sananvaltaa. Vanhemmista ja opettajista koostuva toimikunta, medezeggenschapsraad, on oikeutettu
äänestämään asiasta, mutta on eri asia kuunteleeko muutaman hengen toimikunta
avoimesti muita vanhempia tai miten hyvin se asiaan perehtyy. Näin ollen voi
yhtäkkiä tulla vastaan tilanne, jossa koulun opetusmenetelmät eivät enää vastaakaan
vanhempien ihanteita.
********************
Uuden ajan opetuksen (Onderwijs voor een nieuwe tijd, O4NT) periaatteet
kuulostavat hienoilta ja voivat helposti imaista mukaansa: lapset saavat kehittää
kykyjään omaan tahtiinsa ja hyödyntävät oppimisessa uusinta teknologiaa. Mikä
olisikaan nykymaailmassa hienompaa kuin noudattaa täysin omaa
oppimissuunnitelmaansa omaa tablettiaan käyttäen. Lapsi saa jo pienestä pitäen
määritellä omat mielenkiinnon kohteensa ja hyödyntää näin omaa motivaatiotaan
oppimisessa. Opettajasta tulee valmentaja, joka auttaa lasta ja vanhempaa
opetussuunnitelman tekemisessä. Vai onko kaikki tämä sittenkään niin
ihanteellista?
Uusissa menetelmissä on varmasti paljon hyvää, enkä ole lainkaan uuden
teknologian ja internetsovellusten hyödyntämistä vastaan, päinvastoin. Hollannin
koulun yksi positiivisia puolia on mielestäni myös se, että lapsia opetetaan jo
alusta alkaen suunnitelmallisuuteen ja ohjaamaan itse omaa toimintaansa. Mutta
jos opetus menee täysin individualistiseksi, ja nelivuotiaankin pitäisi jo
kyetä suunnittelemaan tabletille oma viikko-ohjelmansa, on mielestäni syytä
kriittisyyteen.
Uuden ajan opetuksessa on myös syytä kyseenalaistaa, onko luokaton
peruskoulu paras oppimisympäristö 4-12-vuotiaille lapsille. Hallitsematon määrä
ihmisiä ympärillä ei pysty tarjoamaan turvallista oppimisympäristöä
pienelle lapselle. Peruskouluiässä lapsen kehitys on vielä siinä vaiheessa,
että opettajan tulee olla paljon muutakin kuin tukea tarvittaessa tarjoava
mentori. Mikä toimii aikuisten tai vaikka nuorten maailmassa, ei välttämättä
ole suoraan sovellettavissa peruskouluikäisiin lapsiin. Tätä opetusmuotoa perustellaan myös sillä, että jokaisen noudattaessa omaa opetussuunnitelmaansa, ei kukaan luokassa ole enää negatiivisella tavalla erityinen. Oikeasti kuitenkin vain harva erityistukea tarvitseva oppilas pystyy toimimaan ja oppimaan ihanteellisesti näin strukturoimattomassa ja itsenäistä oppimista korostavassa ympäristössä. Näistä Steve Jobs -kouluista on varmasti opittavaa, mutta tutkimus opetusmenetelmän vaikutuksista pitemmällä tähtäimellä tulee takuulla tarpeeseen.
********************
Syksyn myllerrysten jälkeen palapelin palat tuntuvat taas loksahtelevan
kohdilleen.
Yhden ”Sisun” oma opettaja jäi jo heti alkusyksystä pitkälle
sairaslomalle. Tilalle tuli sijainen, joka viipyi muutaman viikon ja sen
jälkeen taas uusi sijainen. Luokka oli levoton ja kokeili rajojaan. Ilmapiiri
ei todellakaan ollut suotuisa oppimiseen, eikä opetuksessa pysytty
aikataulussa. Koulussa on kuitenkin asiansa osaava rehtori, joka on tehnyt parhaansa tilanteen rauhoittamiseksi. Sijaiseksi on hankittu opettaja, jolla on kokemusta
vastaavista ”kriisiluokista”, ja luokkaan on opettajan toiveesta saatu myös täysipäiväinen
opetusavustaja mahdollistamaan henkilökohtaista ohjausta ja pienryhmäopetusta.
Liikuntatunneilla on viime viikkojen aikana keskitytty Rots & Water
-menetelmän avulla ryhmäytymistä ja sosiaalisia taitoja tukeviin psykofyysisiin
harjoituksiin. Vanhempien toiveesta on järjestetty ylimääräinen informaatiotilaisuus, jossa luokan tilannetta on käyty läpi. Luokka on rauhoittunut, kotitehtävät ovat taas selkeitä ja
oppimistulokset nousussa.
Se kouluun turhautunut ”Sisu” puolestaan on saanut uusia mielekkäitä
haasteita, ja koulu tuntuu taas mukavammalta. Opettajan kanssa on keskusteltu
tylsistymisestä, ja lapsi on saanut esittää omia toiveitaan oppimisen suhteen.
Luokkaan on perustettu englannin pienryhmä lisähaasteita tarvitseville lapsille,
ja 7-vuotias palasi heti ensimmäisen tunnin jälkeen kotiin innostuneena ja
ylpeänä siitä, että oli oppinut koulussa sanomaan ”I’m from the Netherlands”.
Huomenna aloittaa myös toimintansa ”plusluokka”, jossa lisää haasteita kaipaavat lapset saavat kerran viikossa tarpeitaan vastaavaa erityisopetusta.
Ja se ”Sisu”, jonka koulutie alkoi kulkea täysin väärään suuntaan. Se,
jonka koulussa alkoi olla pielessä muutakin kuin vain opetusmenetelmät ja josta
ei haluttu tehdä Steve Jobs -koulujen koekaniinia. Se lapsi, joka alkoi jo
tottua kiusaamiseen ja jonka opettaja alkoi syytellä lasta ja vanhempia
kaikesta. Se ”Sisu” on nyt ensimmäistä päivää uudessa koulussa, ja tulevaisuus
näyttää taas lupaavalta. Koulun vaihtaminen kesken kaiken ei ole ollut helppo
ratkaisu, mutta jos luottamus koulun ja vanhempien välillä särkyy, eikä koulu
tule mitenkään vastaan asiaa korjatakseen, ei muita vaihtoehtoja juuri ole.
Vaihtoehdot koulun vaihtamiseenkin voivat olla vähissä, mikäli kaikki
lähialueen varteenotettavat koulut ovat jo täynnä. Mutta uusi, lupaavalta
vaikuttava koulu onneksi löytyi, ja erinäisten haasteiden kautta Sisu vihdoin
pääsi aloittamaan siellä. Sisulla on nyt edessään uusi alku. Tästä koulunvaihdoksesta
kuulette myöhemmin vielä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti