Turvallisesti liikenteessä

Suomessa on tänä syksynä joutunut valitettavan usein lukemaan onnettomuuksista, joissa osallinen on ollut kouluikäinen lapsi joko pyöräilijänä ja jalankulkijana. Samantapaisia uutisia on viime päivinä ollut myös paikallisessa mediassa, vaikka uutiskynnys näihin onkin Hollannissa varmaan korkeampi, onnettomuuksia kun tiheästi asutussa maassa tapahtuu varmasti tämän tästä. Uteliaisuuteni heräsi kuitenkin ottamaan selvää, miltä Suomen ja Hollannin liikennekulttuuri näyttäytyy tilastojen valossa. Mitään täysin yksiselitteisiä tai vertailukelpoisia tilastoja en löytänyt, mutta alla kuitenkin jonkinlaista kuvaa maiden liikenne- ja koulumatkakulttuurista.

Hollannissa kuoli viime vuonna tieliikenteessä 19 alle 15-vuotiasta lasta, kun taas Suomessa vastaava luku oli 10. Kun ottaa huomioon, että Hollannissa on kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa, on liikenneturvallisuus näiden lukujen valossa Hollannissa suhteellisesti parempaa. Suomessa hälyttävä nousu on tämän vuoden aikana ollut etenkin jalankulkijoiden osalta, sillä elokuuhun mennessä liikenteessä oli menehtynyt jo viisi jalan kulkevaa lasta.

Vaikka kuolemaan johtaneita onnettomuuksia ei onneksi kovin usein tapahdu, voi onnettomuuksilla olla muuten vakavat seuraukset. Viime vuosikymmenen lopulla pyöräilyonnettomuuksia tapahtui Hollannissa vuosittain 14 000 lapselle, joista 2 000 jouduttiin ottamaan sisään sairaalaan. Suurin osa näistä sairaalahoitoa vaativista vammoista kohdistui päähän eli kypärän käyttämättömyys näkyy varmasti näissä tilastoissa. Hollannissahan ulkomaalaiset tunnistaa monesti pyöräilykypärästä, mutta pidetään me suomalaiset vaan sisukkaasti kypärät omien ja lastemme päiden suojana, vaikka se kummastusta välillä herättääkin.

Yksi mahdollinen osatekijä lasten koulumatkojen turvallisuuteen Hollannissa on se, että suuri osa peruskoululaisista kulkee kouluun yhdessä vanhempiensa kanssa. Hollannissa iso osa vanhemmista kokee, ettei lapsen koulumatka ole riittävän turvallinen ja saattaa sen vuoksi lapsensa kouluun. Myös kulttuurinen perinne koulumatkojen yhdessä kulkemiseen on vahva, eivätkä lapset muutenkaan vietä aikaansa yksin samassa määrin kuin Suomessa.

Lasten liikennekäyttäytymiseen liittyen herää kuitenkin myös kysymys, millaista on liikenneopetus Suomen ja Hollannin kouluissa. Suomessa saa ainakin erikseen tilattua kouluille tarkoitettua materiaalia, mutta mitenköhän aktiivisesti ja miltä luokalta alkaen liikenneopetusta koulussa annetaan? Kolmannen luokan ympäristö- ja luonnontiedon kirjassa aiheesta näyttää olevan heti alkuun neljä aukeamaa.

Hollannissa liikennekäyttäytymisen opetus vaihtelee varmasti eri kouluissa. Oman kokemuksen perusteella 9-vuotias (suomalaisittain tokaluokkalainen) opetteli viime vuonna aihetta ainakin yhden 45-sivuisen työkirjan verran. Silmiin pistävää tosin oli, ettei koko kirjassa ollut ainuttakaan mainintaa tai kuvaa pyöräilykypärän käytöstä.

Ainsa tulee risteykseen. Oikealta tulee auto ja moottoripyörä. Mies autossa näyttää, että Ainsa saa mennä. Voiko Ainsa pyöräillä risteyksen yli?

Bart näkee, että punainen auto pysähtyy. Mitä hänen pitää vielä tietää voidakseen ylittää kadun? Moottoripyörä on jo lähellä suojatietä. Voiko Bart ylittää kadun turvallisesti?

Alla olevista linkeistä ja lyhyistä videonpätkistä pääsee kurkkaamaan millaisia oppitunteja kuorma-autonkuljettajat käyvät antamassa koululaisille. Voisi olla hyvä ajatus Suomessakin?

Kuorma-auton vieressä pyöräileminen on vaarallista

Kolme kysymystä kuolleesta kulmasta

Loppukevennyksenä vielä pari kuvaa, jotka väistämättä saivat hymyn huulille. Tiedänpähän nyt, että lapseni pystyy selviämään kadulla lojuvasta muuttokuormaviidakosta ja tietää - ainakin teoriassa - miten lumessa pyöräillään.

Ups, Marike ei pääse jatkamaan jalkakäytävällä. Miten hänen pitää nyt kävellä?

Kummat pyöräilevät turvallisesti - pojat vai tytöt?

Turvallista viikonloppua!