torstai 18. huhtikuuta 2013

Lisärahoitusta hollannin oppimiseen


Kuten aiemmasta kirjoituksesta käy ilmi, jätetään lasten äidinkielen kehitys Hollannissa lähinnä kotien vastuulle. Hollannin kielen oppimiseen on sen sijaan viime aikoina panostettu huomattavasti, ja kieleen perustuvan eriarvoisuuden vähentäminen on myös yksi opetusministeriön painopistealueista.


Varhaista koulunaloitusta perustellaan Hollannissa paljolti juuri kielen oppimisen kannalta. Vaikka oppivelvollisuus alkaa virallisesti vasta viisivuotiaana, pidetään koulun aloittamista neljävuotiaana tärkeänä etenkin niiden lasten kohdalla, joiden äidinkieli ei ole hollanti. Näin lapsilla on parin ensimmäisen kouluvuoden aikana (ryhmät 1 ja 2) mahdollisuus kuroa kiinni hollantilaisten ikätovereiden kielellistä etumatkaa, jotta lähtökohdat kolmannella luokalla alkavaan lukemisen ja kirjoittamaan oppimiseen olisivat mahdollisimman hyvät.


Ensimmäisillä luokilla tapahtuva hollannin oppiminen ei ole kuitenkaan näyttänyt tasoittavan lasten välisiä eroja, eivätkä hollantia toisena kielenään opettelevat lapset ole pystynyeet kuromaan toisten kielellistä etumatkaa kiinni välttämättä edes koko peruskoulun aikana. Tästä on noussut tarve hollannin oppimisen aloittamiselle jo varhaisemmassa vaiheessa, ja elokuussa 2010 voimaan tulleen lain mukaan kunnilla on nyt velvollisuus tarjota laadukasta esiopetusta kaikille pienille lapsille, jotka ovat kielellisesti ikätasoaan jäljessä. Tämä esiopetus toteutetaan päiväkodeissa (kinderopvang) ja leikkikouluissa (peuterspeelzaal) ja on siten ennen neljän vuoden ikää tapahtuvaa opetusta.


Jotta esiopetus olisi mahdollista kaikille sitä tarvitseville lapsille, on ministeriö myöntänyt sille myös reilusti tukea. Tämä tuki mahdollistaa sen, että esimerkiksi leikkikoulujen kuukausittaiset maksut ovat niin matalia, etteivät ne muodosta kynnystä lapsen osallistumiselle. Erilaisten pilottikokeilujen ohella hallitus myöntää tästä vuodesta alkaen 50 miljoona euroa ylimääräistä tukea esiopetukselle.


Leikkikoulujen maksuissa onkin huomattavia eroja, mikä on syytä pitää mielessä hakiessaan peuterspeelzaal-paikkaa lapselle. Joissakin leikkikouluissa maksut ovat korkeammat, koska niissä ei ole juurikaan kielellistä erityistukea tarvitsevia lapsia eivätkä ne siten saa valtion tai kunnan avustusta. Kielellistä erityistukea tarjoavat leikkikoulut ovat tottuneet toimimaan kaksi- tai monikielisten perheiden kanssa ja saattavat olla myös sen vuoksi monelle suomalaiselle tai hollantilais-suomalaiselle perheelle mielekkäämpi valinta. Monesti nämä leikkikoulut toimivat peruskoulun yhteydessä, mikä mahdollistaa kielellisen tuen jatkumisen myös peruskouluun siirryttäessä.


Omat lapseni kävivät aikoinaan tällaista kunnan tukemaa leikkikoulua kahtena aamupäivänä sekä kahtena iltapäivänä viikossa ja siirtyivät sieltä samassa rakennuksessa toimivaan peruskouluun. Leikkikoulumaksu oli vaivaiset 20 euroa kuukaudessa. En halua paikallistaa blogia liikaa Haagiin, mutta seuraavasta linkistä löytyy lisää tietoa Haagin esikouluista – niin leikkikouluista kuin päiväkodeista, jotka tarjoavat kielellistä erityistukea. Haagissa ulkomaalaisten osuus on korkea ja tukea tarjoavia esikouluja siksi paljon, mutta vastaavia on takuulla ympäri maata ainakin suurimmissa kaupungeissa. Linkki toivottavasti auttaa myös muita löytämään oikeanlaisia hakusanoja niiden etsimiseen.




Kannattaa siis pitää silmät auki ja mieli avoinna jo leikkikoulua valitessa. On usein helppo ajatella, että kaksikielinen lapsi saa paremmin tukea kielen kehitykseen sellaisessa ympäristössä, jossa on paljon hollantia äidinkielenään puhuvia lapsia. Hollantia puhuvien seura on toki tärkeää, mutta tällaisessa ympäristössä ei henkilökunnalla välttämättä ole valmiuksia kohdata kielellisesti erityistä huomiota tarvitsevaa lasta. Joten kannattaa huolella pohtia, mikä on omalle lapselle se paras vaihtoehto.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Nettipelejä

Opettaja vinkkasi hetki sitten sivustosta, jolta löytyy kivoja pelejä lapsille esim. laskemisen tai lukemaan oppimisen tueksi.

http://kids.ambrasoft.nl/kids/

Robbien pelimaailmassa on mahdollisuus mm.

- tankata ajoneuvoja ja harjoitella samalla yhteenlaskuja (Tanken)
- pelata "tetristä" laittamalla sanojen kirjamia oikean järjetykseen (Valwoord)
- etsiä labyrintistä sanoihin kuuluvia kirjaimia (Letter Doolhof)
- leikkiä tarjoilijaa (Serveester Tamira)
- tehdä palapelejä, sudokua, värittää, tanssia ja vaikka mitä muuta

Otan mielellään vastaan muitakin, etenkin kielen oppimista tukevia pelisivuja ja lisään niitä tuonne linkkilistaan.

Kommentit kadoksissa

Sain palautetta, että osa kommenteista ei ole päätynyt blogiin saakka. Yritän selvittää, mistä vika johtuu, sillä blogin asetusten mukaan kommentointi pitäisi olla mahdollista myös anonyymisti. Jos sinulla on hankaluuksia kommenttien lähettämisessä, niin laitathan palautetta sähköpostin kautta: sisumeneekouluun@gmail.com
Muutenkin blogi on vielä niin alkutekijöissään, että otan mielellään vastaan palautetta tai kehittämisehdotuksia, sähköpostitse tai blogin kautta. Kirjoittelemisiin!

torstai 4. huhtikuuta 2013

Saako sitä suomea puhua?


Useimmat Hollantiin muuttaneet suomalaiset ovat todennäköisesti jossain vaiheessa törmänneet siihen, miten intohimoisesti hollantilaiset suhtautuvat omaan kieleensä. Jos ei itse ole kuullut, miten hollantilaisten mielestä maassa pitäisi puhua maan kieltä, löytyy näitä kokemuksia varmasti ainakin tuttavapiiristä.

Kansainvälisten tutkimusten valossa kaksikielisyydestä ei ole lapselle haittaa vaan päinvastoin, se rikastuttaa lapsen elämää ja sillä on positiivisia vaikutuksia niin psykologisesti, kulttuurisesti kuin akateemisestikin. Hollannissa kuitenkin tunnutaan sulkevan silmät tämänkaltaisilta tuloksilta ja uskotaan edelleen sokeasti käsitykseen, jonka mukaan kahden kielen oppiminen aiheuttaa riskin lapsen kehitykselle – tai ainakin hollannin kielen kehittymiselle.

Vaikka Hollannissa periaatteessa sallitaan erilaisuus ja eriävien arvojen esille tuominen, rajoittuu tämä lähinnä yksilölliseen tasoon ja esimerkiksi maahanmuuttajien omaan kieleen ei laajemmin ole juurikaan kiinnitetty huomiota. Tämä johtuu varmasti myös siitä, että kieli on hollantilaisille tärkein kansallispiirre ja maahanmuuttajavähemmistöt pyritään integroimaan hollantilaiseen yhteiskuntaan nimenomaan kielen avulla. Vaikka kaksikielisyys nähdään yleisesti positiivisena asiana, pidetään sitä maahanmuuttajien ja heidän lastensa kohdalla haittatekijänä, koska sen nähdään hidastavan maan kielen oppimista.   

Hollannissa on päädytty siihen, ettei vähemmistöryhmien kulttuuri-identiteetin säilyttäminen ole valtion tehtävä eikä lapsen äidinkielen tai kotikulttuurin tukeminen sen vuoksi tule olla osa virallista opetussuunnitelmaa. Joissain tapauksissa asia on viety jopa niin pitkälle, että koulun säännöt saattavat kieltää muun kuin hollannin puhumisen. Tämä perustuu näkemykseen, jonka mukaan muun kuin hollannin kielen puhuminen vähentää lapsilta mahdollisuuksia hollannin oppimiseen. Näkemykseen, joka on täysin ristiriidassa kansainvälisten tutkimustulosten kanssa.

Tästä lähtökohdasta ei ole käsittämätöntä, että ammattilaiset, kuten koulun ja neuvolan henkilökunta, saattavat ohjata vanhempia puhumaan lapselle pelkkää hollantia – siitä huolimatta että tämä ei ole vanhempien oma kieli eivätkä he pysty ilmaisemaan itseään täysipainoisesti hollanniksi. Oikein se ei ole, mutta iso osa vanhemmista tuntuu omaksuvan tämän näkemyksen ja viljelee sitä auliisti myös lähiympäristöönsä.

Kieliasiat ovat Hollannissa herkkiä ja asioiden muuttuminen vie varmasti vielä aikaa. Sillä aikaa meidän suomalaisten vanhempien on vain taisteltava tuulimyllyjä vastaan ja pidettävä kiinni siitä, mikä on meille ja myös lapsillemme tärkeää, rakkaasta suomen kielestä. Itselläni on uskoa, että asiat voivat vielä muuttua. Saan nimittäin kunnian olla mukana toteuttamassa vanhemmille suunnattua ”kieliworkshopia”, jossa pääsen puhumaan toisen kielen kehittymisestä ja oman äidinkielen merkityksestä. Kyseessä on vain yksi koulu, mutta alku sekin. Pidetään siis päät pystyssä suomen kielen puolesta ja liputetaan sitä kaksikielisyyttä!

Sisu menee kouluun –kirjan ohessa ilmestyy vanhemmille tarkoitettu opasvihkonen, johon ehkä voisi kerätä myös vastarepliikkejä kaksikielisyyttä kummasteleville hollantilaisille? Niin että antakaa tulla!

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Matkalla kouluun - mutta millaiseen?

Sisu on jo matkalla kouluun ja vanhemmilla on takanaan yksi tärkeimmistä – ja samalla usein vaikeimmista – kysymyksistä ennen koulun aloittamista: millaisen koulun lapselle valitsee. Oman tutkielmani mukaan suomalaiset vanhemmat päätyvät koulun valintaan monista erilaisista syistä. Joillekin voi olla tärkeää, että lapsi menee lähikouluun, toiselle taas koulun uskonnollisella tai pedagogisella suuntauksella on merkitystä. Osa vanhemmista valitsee tutuimman, eniten suomalaista peruskoulua muistuttavan koulun, mutta tämäkin voi toisella puolella maata olla avoin (kunnallinen) ja toisella puolella esimerkiksi katolinen, koska koulut eroavat toisistaan niin paljon. Pienillä paikkakunnilla vaihtoehtoja ei välttämättä edes ole, mutta isommilla paikkakunnilla tarjonta on laajaa.  

Hollannissa kouluja asetetaan paremmuusjärjestykseen tasokokeiden (Cito) mukaan. Koulujen tulokset ovat julkisia ja vanhemmat voivat käyttää niitä hyväkseen valitessaan koulua jälkikasvulleen. Valtakunnallisilla tasokokeilla saattaa olla sekä positiivisia että negatiivisia seurauksia: koulut voivat parantaa käytäntöjään ja auttaa oppilaitaan oppimaan paremmin, mutta parempien testitulosten toivossa koulu saattaa myös evätä pääsyn heikommilta ja enemmän tukea tarvitsevilta oppilailta. Koulujen hyvyyden määrittely vain tiettyjen tasokokeiden tulosten perusteella onkin mielestäni kyseenalaista.

Tutkimusten mukaan vain pieni osa vanhemmista perustaa kouluvalintansa tasokokeiden tuloksiin tai koulusta tehtyihin raportteihin – joskin uskon, että niiden tiedostamaton vaikutus on tunnustettua suurempi. Sen sijaan hollantilaistutkimuksen mukaan vanhempien päätös kouluvalinnasta perustuu toisten vanhempien suosituksiin tai leikkikoulun ja päiväkodin suosituksiin. Vasta maahan muuttaneen voi kuitenkin olla hankalaa tai jopa mahdotonta saada tukea lähiympäristöstään, jolloin valinta pitää tehdä muihin seikkoihin perustuen. Oman tutkielmani perusteella esimerkiksi tietyn koulun tarjoama lämmin vastaanotto tai henkilökemioiden kohtaaminen lapsen ja koulun henkilökunnan välillä ovat saattaneet ratkaista kouluvalinnan.

Voin tunnustaa, että oma valintamme koulun suhteen tapahtui ikään kuin vahingossa, mutta silti myöhemmässä vaiheessa erittäin huolellisen ja vaikeankin päätöksenteon seurauksena. En ole itse kierrellyt kouluja etsimässä sitä kaikkein parasta, vaan vein lapseni lähimpään, peruskoulun yhteydessä toimivaan leikkikouluun (peuterspeelzaal) ja pidin oikeastaan itsestään selvyytenä, että hän neljävuotiaana siirtyy sieltä kansainväliseen kouluun ”kaikkien” muiden expat-lasten tavoin (sillä siinä vaiheessa ajattelin, ettei lapseni voisi käydä koulua niin kummallisella kielellä kuin hollanti...). Vuodet kuitenkin kuluivat ja koulu tuntui niin kivalta, että päätimme jäädä. Monille suomalaisperheiden lapsille kansainvälinen koulu on varmasti paras ja luonnollisin valinta, etenkin jos koulutietä on jatkossakin tarkoitus kulkea englanniksi. Me kuitenkin päätimme sukeltaa hollantilaisen koulun outoon ja kiehtovaan maailmaan, joka sittemmin vei mukanaan. Tässä vaiheessa voin todeta, että kertaakaan en ole katunut valintaamme. Hyvä koulu voi siis löytyä sattumalta, vaikka sen etsiminen usein aiheuttaakin ainakin jonkinlaista ajatustyötä.

Edelleen itseäni kiehtovat ne perusteet, joilla vanhemmat koulua valitsevat. Myös koulunvalintojen kanssa kamppailevia vanhempia varmasti kiinnostaa: Mikä teillä ratkaisi kouluvalinnan ja onko päätös osoittautunut oikeaksi?

Kouluvalintaan ei taida yksi blogikirjoitus riittää, joten palaan aiheeseen vielä, toivottavasti kommentteja rikkaampana.