Uusi aika

Vaikka koulu olisi aikoinaan alkanut hyvin, voi matkan varrella tulla vastaan erilaisia vaikeuksia. Omilla ”Sisuillamme” on tänä syksynä ollut jokaisella erilaisia haasteita, kun koulunkäynti ei ole sujunut toivotulla tavalla. Yksi lapsista on ollut tylsistynyt koko kouluun, ja aamut ovat sen vuoksi olleet itkuisia. Yhdellä on opettaja vaihtunut tämän kouluvuoden aikana jo useamman kerran, mikä on tuonut mukanaan epäjärjestystä ja levottomuutta. Ja yhden kohdalla koulu on päättänyt muuttaa opetusta siinä määrin, ettei se enää vastaa alkuperäisiä odotuksia.

Hollannissa koulut voivat itse valita opetusmenetelmänsä. Mikäli koulu päättää kesken kaiken muuttaa opetustyyliään, on vanhemmilla asiaan vain vähän sananvaltaa. Vanhemmista ja opettajista koostuva toimikunta, medezeggenschapsraad, on oikeutettu äänestämään asiasta, mutta on eri asia kuunteleeko muutaman hengen toimikunta avoimesti muita vanhempia tai miten hyvin se asiaan perehtyy. Näin ollen voi yhtäkkiä tulla vastaan tilanne, jossa koulun opetusmenetelmät eivät enää vastaakaan vanhempien ihanteita.

********************

Uuden ajan opetuksen (Onderwijs voor een nieuwe tijd, O4NT) periaatteet kuulostavat hienoilta ja voivat helposti imaista mukaansa: lapset saavat kehittää kykyjään omaan tahtiinsa ja hyödyntävät oppimisessa uusinta teknologiaa. Mikä olisikaan nykymaailmassa hienompaa kuin noudattaa täysin omaa oppimissuunnitelmaansa omaa tablettiaan käyttäen. Lapsi saa jo pienestä pitäen määritellä omat mielenkiinnon kohteensa ja hyödyntää näin omaa motivaatiotaan oppimisessa. Opettajasta tulee valmentaja, joka auttaa lasta ja vanhempaa opetussuunnitelman tekemisessä. Vai onko kaikki tämä sittenkään niin ihanteellista?

Uusissa menetelmissä on varmasti paljon hyvää, enkä ole lainkaan uuden teknologian ja internetsovellusten hyödyntämistä vastaan, päinvastoin. Hollannin koulun yksi positiivisia puolia on mielestäni myös se, että lapsia opetetaan jo alusta alkaen suunnitelmallisuuteen ja ohjaamaan itse omaa toimintaansa. Mutta jos opetus menee täysin individualistiseksi, ja nelivuotiaankin pitäisi jo kyetä suunnittelemaan tabletille oma viikko-ohjelmansa, on mielestäni syytä kriittisyyteen.

Uuden ajan opetuksessa on myös syytä kyseenalaistaa, onko luokaton peruskoulu paras oppimisympäristö 4-12-vuotiaille lapsille. Hallitsematon määrä ihmisiä ympärillä ei pysty tarjoamaan turvallista oppimisympäristöä pienelle lapselle. Peruskouluiässä lapsen kehitys on vielä siinä vaiheessa, että opettajan tulee olla paljon muutakin kuin tukea tarvittaessa tarjoava mentori. Mikä toimii aikuisten tai vaikka nuorten maailmassa, ei välttämättä ole suoraan sovellettavissa peruskouluikäisiin lapsiin. Tätä opetusmuotoa perustellaan myös sillä, että jokaisen noudattaessa omaa opetussuunnitelmaansa, ei kukaan luokassa ole enää negatiivisella tavalla erityinen. Oikeasti kuitenkin vain harva erityistukea tarvitseva oppilas pystyy toimimaan ja oppimaan ihanteellisesti näin strukturoimattomassa ja itsenäistä oppimista korostavassa ympäristössä. Näistä Steve Jobs -kouluista on varmasti opittavaa, mutta tutkimus opetusmenetelmän vaikutuksista pitemmällä tähtäimellä tulee takuulla tarpeeseen.

********************

Syksyn myllerrysten jälkeen palapelin palat tuntuvat taas loksahtelevan kohdilleen. 

Yhden ”Sisun” oma opettaja jäi jo heti alkusyksystä pitkälle sairaslomalle. Tilalle tuli sijainen, joka viipyi muutaman viikon ja sen jälkeen taas uusi sijainen. Luokka oli levoton ja kokeili rajojaan. Ilmapiiri ei todellakaan ollut suotuisa oppimiseen, eikä opetuksessa pysytty aikataulussa. Koulussa on kuitenkin asiansa osaava rehtori, joka on tehnyt parhaansa tilanteen rauhoittamiseksi. Sijaiseksi on hankittu opettaja, jolla on kokemusta vastaavista ”kriisiluokista”, ja luokkaan on opettajan toiveesta saatu myös täysipäiväinen opetusavustaja mahdollistamaan henkilökohtaista ohjausta ja pienryhmäopetusta. Liikuntatunneilla on viime viikkojen aikana keskitytty Rots & Water -menetelmän avulla ryhmäytymistä ja sosiaalisia taitoja tukeviin psykofyysisiin harjoituksiin. Vanhempien toiveesta on järjestetty ylimääräinen informaatiotilaisuus, jossa luokan tilannetta on käyty läpi. Luokka on rauhoittunut, kotitehtävät ovat taas selkeitä ja oppimistulokset nousussa.

Se kouluun turhautunut ”Sisu” puolestaan on saanut uusia mielekkäitä haasteita, ja koulu tuntuu taas mukavammalta. Opettajan kanssa on keskusteltu tylsistymisestä, ja lapsi on saanut esittää omia toiveitaan oppimisen suhteen. Luokkaan on perustettu englannin pienryhmä lisähaasteita tarvitseville lapsille, ja 7-vuotias palasi heti ensimmäisen tunnin jälkeen kotiin innostuneena ja ylpeänä siitä, että oli oppinut koulussa sanomaan ”I’m from the Netherlands”. Huomenna aloittaa myös toimintansa ”plusluokka”, jossa lisää haasteita kaipaavat lapset saavat kerran viikossa tarpeitaan vastaavaa erityisopetusta.

Ja se ”Sisu”, jonka koulutie alkoi kulkea täysin väärään suuntaan. Se, jonka koulussa alkoi olla pielessä muutakin kuin vain opetusmenetelmät ja josta ei haluttu tehdä Steve Jobs -koulujen koekaniinia. Se lapsi, joka alkoi jo tottua kiusaamiseen ja jonka opettaja alkoi syytellä lasta ja vanhempia kaikesta. Se ”Sisu” on nyt ensimmäistä päivää uudessa koulussa, ja tulevaisuus näyttää taas lupaavalta. Koulun vaihtaminen kesken kaiken ei ole ollut helppo ratkaisu, mutta jos luottamus koulun ja vanhempien välillä särkyy, eikä koulu tule mitenkään vastaan asiaa korjatakseen, ei muita vaihtoehtoja juuri ole. Vaihtoehdot koulun vaihtamiseenkin voivat olla vähissä, mikäli kaikki lähialueen varteenotettavat koulut ovat jo täynnä. Mutta uusi, lupaavalta vaikuttava koulu onneksi löytyi, ja erinäisten haasteiden kautta Sisu vihdoin pääsi aloittamaan siellä. Sisulla on nyt edessään uusi alku. Tästä koulunvaihdoksesta kuulette myöhemmin vielä lisää!

Kansallinen kouluaamiainen

Tänään Sisu ei syökään aamiaista kotona, vaan vasta koulussa. Vatsassa kurnii hieman, kun Sisu polkee kouluun omalla punaisella pyörällään. Paljaita sormia ei palele ja tuuli puhaltelee muutenkin lempeästi, vaikka marraskuu on jo melkein puolivälissä. Huomenna tulee Sinterklaas, pohtii Sisu innoissaan. Äiti ja isä ovat luvanneet, että Sisu pääsee taas satamaan katsomaan, kun Sinterklaas saapuu höyrylaivallaan.

Koulun kello soi ja lapset kiirehtivät sisään omiin luokkiinsa. Kovin kauaa ei kuitenkaan ehditä ihmetellä luokan pöydillä jo odottavia aamiasherkkuja, kun kahdeksasluokkalaiset tulevat hakemaan pienempiä koululaisia mukaansa. Sisu pääsee Emman isoveljen Julianin mukaan. Julian johdattelee kolme kakkosluokkalaista rappusia pitkin yläkertaan kuutosryhmän tiloihin. Koko koulu on jaettu aamiaiselle niin, että jokaisessa luokkahuoneessa on lapsia ykkösestä kasiryhmäläisiin. 

Julian auttaa voitelemaan Sisun leivän. Sisu saa myös mandariinin ja ison mukillisen maitoa. Emma on ehtinyt hotkaista jo puolet leivästään ennen kuin Sisu ehtii edes aloittaa, mutta nopeasti aamiainen uppoaa Sisunkin vatsaan. 
- Julian, me halutaan vielä hilloleivät, hihkuu vieressä istuva Emma.
Yksi aamiaisella auttavista vanhemmista kiertelee tarjoamassa kurkkua ja rusinapullia. 

Kohta on kaikilla vatsat täynnä ja on aika aloittaa päivän koulutyö. Julian vie Sisun, Emman ja Alexin takaisin omaan luokkaan. Ennen tavallisen koulupäivän alkua ehditään vielä katsoa Sinterklaasjournaal. Mutta voi, laiva on eksynyt sumussa ja lasten huoli on kova - pääsekö Sinterklaas sittenkään huomenna Hollantiin... 




Tällä viikolla puoli miljoonaa koululaista ympäri Hollantia on päässyt nauttimaan kansallisesta kouluaamiaisesta (Het Nationaal Schoolontbijt). Tutkimusten mukaan monet koululaiset jättävät aamiaisen kokonaan väliin tai syövät liian epäterveellisesti, ja tämän jo kolmattatoista kertaa järjestettävän kampanjan tarkoituksena on lisätä tietoisuuttaa terveellisistä aamiaistavoista. Kampanjan suuruudesta kertoo jotain se, että koululaisten ja opettajien lisäksi siihen osallistuu myös kansanedustajia ja ministereitä sekä noin 240 kaupunginjohtajaa. Osa koululaisista pääseekin syömään aamiaistaan poikkeuksellisesti kunnantalolle tai jopa eduskuntaan.

Aiempina vuosina kouluaamiainen on saanut kritiikkiä siitä, ettei se tavoitteestaan huolimatta ole ollut kovin terveellinen. Niinpä sitä on yritetty muokata yhä terveellisemmäksi lisäämällä hedelmiä ja kasviksia sekä jättämällä pois mm. hagelslag, ne kuuluisat hollantilaiset aamiaissuklaarakeet.

Mutta kuinka ollakaan, ainakaan meidän koulussa vanhemmat(!) eivät näköjään vielä ole valmiita suklaarakeiden pois jättämiseen. Olin eilen mukana hakemassa aamiaistarvikkeita lähikaupasta, jonne ne oli toimitettu meille haettavaksi. Kun koululla huomattiin, että leivän päälle on vain margariinia, juustoa, sulatejuustoa, kurkkua, hilloa ja omenalevitettä, lähti pari vanhempaa (rehtorin suostumuksella) vielä kauppaan ostamaan suklaarakeita, koska "eihän ne lapset muuten syö". Eipä siinä suomalaisvanhemman pari onnetonta vastalausetta juuri auttaneet. Välillä onkin vaan viisaampaa huokaista syvään ja unohtaa tuulimyllyjä vastaan taistelu - maassa maan tavalla.

Tämän vuoden aamiaistarjontaan (siihen viralliseen :)) ja ruokien ravintoarvoihin pääsee kurkistamaan täältä.

Ja jos jotakuta muutakin jännittää, pääseekö Sinterklaas turvallisesti perille, voi Sintin ja Pietien seikkailuja seurata myös Sinterklaasjournaalin nettisivujen kautta.

Turvallisesti liikenteessä

Suomessa on tänä syksynä joutunut valitettavan usein lukemaan onnettomuuksista, joissa osallinen on ollut kouluikäinen lapsi joko pyöräilijänä ja jalankulkijana. Samantapaisia uutisia on viime päivinä ollut myös paikallisessa mediassa, vaikka uutiskynnys näihin onkin Hollannissa varmaan korkeampi, onnettomuuksia kun tiheästi asutussa maassa tapahtuu varmasti tämän tästä. Uteliaisuuteni heräsi kuitenkin ottamaan selvää, miltä Suomen ja Hollannin liikennekulttuuri näyttäytyy tilastojen valossa. Mitään täysin yksiselitteisiä tai vertailukelpoisia tilastoja en löytänyt, mutta alla kuitenkin jonkinlaista kuvaa maiden liikenne- ja koulumatkakulttuurista.

Hollannissa kuoli viime vuonna tieliikenteessä 19 alle 15-vuotiasta lasta, kun taas Suomessa vastaava luku oli 10. Kun ottaa huomioon, että Hollannissa on kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa, on liikenneturvallisuus näiden lukujen valossa Hollannissa suhteellisesti parempaa. Suomessa hälyttävä nousu on tämän vuoden aikana ollut etenkin jalankulkijoiden osalta, sillä elokuuhun mennessä liikenteessä oli menehtynyt jo viisi jalan kulkevaa lasta.

Vaikka kuolemaan johtaneita onnettomuuksia ei onneksi kovin usein tapahdu, voi onnettomuuksilla olla muuten vakavat seuraukset. Viime vuosikymmenen lopulla pyöräilyonnettomuuksia tapahtui Hollannissa vuosittain 14 000 lapselle, joista 2 000 jouduttiin ottamaan sisään sairaalaan. Suurin osa näistä sairaalahoitoa vaativista vammoista kohdistui päähän eli kypärän käyttämättömyys näkyy varmasti näissä tilastoissa. Hollannissahan ulkomaalaiset tunnistaa monesti pyöräilykypärästä, mutta pidetään me suomalaiset vaan sisukkaasti kypärät omien ja lastemme päiden suojana, vaikka se kummastusta välillä herättääkin.

Yksi mahdollinen osatekijä lasten koulumatkojen turvallisuuteen Hollannissa on se, että suuri osa peruskoululaisista kulkee kouluun yhdessä vanhempiensa kanssa. Hollannissa iso osa vanhemmista kokee, ettei lapsen koulumatka ole riittävän turvallinen ja saattaa sen vuoksi lapsensa kouluun. Myös kulttuurinen perinne koulumatkojen yhdessä kulkemiseen on vahva, eivätkä lapset muutenkaan vietä aikaansa yksin samassa määrin kuin Suomessa.

Lasten liikennekäyttäytymiseen liittyen herää kuitenkin myös kysymys, millaista on liikenneopetus Suomen ja Hollannin kouluissa. Suomessa saa ainakin erikseen tilattua kouluille tarkoitettua materiaalia, mutta mitenköhän aktiivisesti ja miltä luokalta alkaen liikenneopetusta koulussa annetaan? Kolmannen luokan ympäristö- ja luonnontiedon kirjassa aiheesta näyttää olevan heti alkuun neljä aukeamaa.

Hollannissa liikennekäyttäytymisen opetus vaihtelee varmasti eri kouluissa. Oman kokemuksen perusteella 9-vuotias (suomalaisittain tokaluokkalainen) opetteli viime vuonna aihetta ainakin yhden 45-sivuisen työkirjan verran. Silmiin pistävää tosin oli, ettei koko kirjassa ollut ainuttakaan mainintaa tai kuvaa pyöräilykypärän käytöstä.

Ainsa tulee risteykseen. Oikealta tulee auto ja moottoripyörä. Mies autossa näyttää, että Ainsa saa mennä. Voiko Ainsa pyöräillä risteyksen yli?

Bart näkee, että punainen auto pysähtyy. Mitä hänen pitää vielä tietää voidakseen ylittää kadun? Moottoripyörä on jo lähellä suojatietä. Voiko Bart ylittää kadun turvallisesti?

Alla olevista linkeistä ja lyhyistä videonpätkistä pääsee kurkkaamaan millaisia oppitunteja kuorma-autonkuljettajat käyvät antamassa koululaisille. Voisi olla hyvä ajatus Suomessakin?

Kuorma-auton vieressä pyöräileminen on vaarallista

Kolme kysymystä kuolleesta kulmasta

Loppukevennyksenä vielä pari kuvaa, jotka väistämättä saivat hymyn huulille. Tiedänpähän nyt, että lapseni pystyy selviämään kadulla lojuvasta muuttokuormaviidakosta ja tietää - ainakin teoriassa - miten lumessa pyöräillään.

Ups, Marike ei pääse jatkamaan jalkakäytävällä. Miten hänen pitää nyt kävellä?

Kummat pyöräilevät turvallisesti - pojat vai tytöt?

Turvallista viikonloppua!

 

Opettajien päivä - Juffen- en meestersdag

Hollantilaisessa kulttuurissa juhlitaan kunnolla myös aikuisten syntymäpäiviä ja niin tietenkin myös koulussa. Hassua tosin, että meidän koulussa kaikilla opettajilla tuntuu tähän asti olleen syntymäpäivä aina lukuvuoden lopulla touko-kesäkuussa. Tähän asti juhla on ollut aina erillisinä päivinä, mutta tänä vuonna koko koulun opettajat juhlivat syntymäpäiväänsä samana päivänä, huomenna. Pienimmille koululaisille voi kyllä olla vähän hankalaa selittää sitä, miten kaikilla opettajilla sattuu olemaan syntymäpäivä juuri samana päivänä... :)

Huomiseen juhlapäivään on päädytty mahdollisesti siksi, että ensi maanantaina vietetään kansainvälistä opettajien päivää. Muutoin ajankohta on ehkä vähän hassu, koska lahjojen antaminen tuntuu paljon luontevammalta lukuvuoden lopulla. Meidän koulussa opettajien syntymäpäivä on ollut yleensä samalla sopiva hetki kiittää kuluneesta lukuvuodesta, vaikka suomalaisten perinteiden mukaisesti lapset ovat yleensä vieneet opettajille jonkun pienen kiitoksen vielä kouluvuoden viimeisenä päivänäkin. Kovin yleistä tuo opettajien muistaminen koulun päättyessä ei kuitenkaan tunnu olevan, joten sitäkin tärkeämpää on, että opettajat pääsevät juhlinnan kohteeksi "omana" syntymäpäivänään!

Opettajia muistaessa tulee usein myös konkreettisesti vastaan osa-aikatyön yleisyys Hollannissa. Usein ei pelkästään yksi lahja riitä, kun opettajia on samassa luokassa useampia, joskin töissä eri päivinä viikossa. Tänä vuonna molemmilla lapsilla on siitä harvinainen tilanne, että kummallakin on vain yksi opettaja, jota lahjoa. Viime vuoden lopulla opettajia oli kaikkiaan kuusi, kun vanhemman luokassa opetusvastuun jakoi kaksi opettajaa (toinen neljä ja toinen yhden päivän viikossa) ja nuoremman luokassa opettajia oli jopa neljä (varsinaiset opettajat, joista toinen oli opettamassa neljä ja toinen yhden päivän viikossa; opettajaharjoittelija, joka oli paikalla lähes täysipäiväisesti läpi kouluvuoden sekä kouluavustaja, joka oli läsnä useampana aamuna viikossa). Nyt molemmat lapset jaksoivat panostaa niihin ainoisiin kortteihinsa, ja lahjat ovat jo paketoituna repussa odottamassa huomista. Naamiaisasut vielä aamulla mukaan ja juhlinta voi alkaa.

Hauskaa juhlapäivää ja paljon onnea kaikille opettajille - 

jos ei huomenna niin ainakin maanantaina 5. lokakuuta! 

Teette tärkeää työtä! 

 

 

Mitä Sisu minulle merkitsee?

Hyvää Sisun päivää! 

Tänään viettävät ensimmäistä kertaa nimipäiväänsä Sisut, joita Suomessa Väestörekisterikeskuksen mukaan on jo yli 1700.  Näistä Sisuista yli puolet on syntynyt tällä vuosikymmenellä. Vuosi 2015 on lisäksi Sisun juhlavuosi, joten oma Sisumme syntyi näköjään selvästi ajankohtaiseen hetkeen.

Mistä nimi Sisu sitten syntyi? Tätä kysyi Sanna-Mariakin tehdessään Sisusta juttua Luokanopettajalehteen. Aluksi kirjamme päähenkilö esiintyi nimellä, jonka kehitin aikoinaan gradun sivutarinaa varten. Tarinaa, jota ei graduun koskaan huolittu, mutta joka alkoi myöhemmin elää omaa elämäänsä lastenkirjan sivuilla. Kirjan edetessä päähenkilön alkuperäinen nimi ei kuitenkaan tuntunut enää ”omalta”. Niinpä kirjan sankarille piti keksiä uusi, sopivampi nimi. Heitin ajatuksiani kirjan kuvittajalle Liisalle, joka oli jo piirtänyt kirjan poikaa useamman kuvan verran. Sisu oli lopulta se nimi, jolle molemmat syttyivät, eikä nimen valinta lopulta ollut vaikeaa. Sisu kun oli ihan selvästi Sisu!

Kuten wikipedia kertoo, on sisun käsite osa suomalaista kansallisidentiteettiä. Kirjan Sisukin on poika, joka asuu Hollannissa, mutta on kuitenkin sydämeltään suomalainen - muumireppuineen ja ruisleipätoiveineen. Sisu on terminä vanha ja kuvastaa periksiantamattomuutta, josta suomalaiset voivat olla ylpeitä. Nimenä Sisu on kuitenkin melko uusi ja trendikäs, mutta silti supisuomalainen. Sisu on vahva poika, joka ei lannistu, vaikka uusi ympäristö asettaakin haasteita, mutta toisaalta Sisusta löytyy myös tarvittavaa herkkyyttä ja "hiljaista voimaa".

Tiesittekö muuten, että Suomessa on ihan oma Sisu-tutkija, Emilia Lahti, joka tutkii sisua positiivisen psykologian näkökulmasta voimakapasiteettina? Positiivisessa psykologiassa sisu nähdään kykynä selvitä haasteista, jotka ylittävät yksilön oletetut psyykkiset tai fyysiset resurssit tietyssä hetkessä.

Emilian kirjoituksia sisusta voi lukea mm.

https://positiivinenpsykologia.wordpress.com/ (suomeksi) 

https://emiliaelisabethblog.wordpress.com/ (englanniksi)

Kannattaa ehdottomasti tutustua ja liittyä mukaan Sisun yhteisöön myös facebookissa.

Itseäni ainakin kiehtoo kovasti ajatus sisusta nimen omaan positiivisena voimakapasiteettina. Sisu ei ole pelkästään sitä, että hammasta purren mennään läpi harmaan kiven, "koska pitää". Sisun juhlavuosi haluaa sen sijaan rohkaista ihmisiä tarttumaan unelmiinsa, tekemään tarvittavia muutoksia ja ottamaan riskejä. Olennaista on myös yhteisöllisyys ja toisten tsemppaaminen. 

Kirjaan liittyen sisu on ollut periksiantamatonta uskoa itseemme ja siihen, että tällaista kirjaa tarvitaan. Uskalsimme tuottaa ideamme paperille ja jalostaa niitä yhä uudelleen. Jaksoimme ottaa selvää, mitä kaikkea kirjan julkaiseminen omakustanteisesti vaatii ja rohkenimme ottaa riskin, kun päätimme painattaa kirjan. Sisun tekeminen on ollut toteutunut unelma, yksi monista. 

Sisua on myös se, että yhä jaksan tekohengittää elämää tähän blogiin, vaikken kaiken kiireen keskellä olekaan saanut rauhoitettua aikaa kirjoittamiselle. Sisun juhlavuoden inspiroimana aion toteuttaa lisää unelmiani ja antaa enemmän aikaa asioille, jotka ovat itselleni merkityksellisiä. Sisukasta ja unelmia kohti kulkevaa vuotta kaikille! 

Sisu on täällä!

Sisun "syntymästä" tai pikemminkin kai koulun aloituksesta on jo reilusti yli puoli vuotta! Kirja on siis valmis ja saimme kuin saimmekin sen valmiiksi ennen Naisenpäiviä.

Eräänä huhtikuisena torstaina ajoimme iltaruuhkassa (myöhässä, mutta sittenkin ajoissa) hakemaan useamman laatikollisen uunituoreita sisuja ja jo perjantaina ajelimme laatikot mukanamme Naisenpäiville Nunspeetiin.

Kirjan synnytys omin voimin oli iso ja raskas puserrus, josta emme olisi selvinneet ilman avustavia "kätilöitä", etenkin loistavaa taittajaamme Hans Kempiä, jonka graafisen suunnittelun ansiosta saimme kirjasta lopulta juuri sellaisen kuin halusimme. Kunnollisen painopaikan löytyminenkään ei ollut mikään itsestäänselvyys, sillä ahkerasta hollannin opiskelusta huolimatta ei sanavarastomme ennestään juuri ulottunut kirjan julkaisemiseen liittyvään sanastoon (jota sitäkin tuli toki samalla opittua). Onneksi näihinkin synnytystuskiin löytyi "kätilö" lähipiiristä, kiitos Bas Gremmen!

Kun lopulta saimme ensimmäisen painotuoreen Sisun käsiimme, pystyimme huokaisemaan helpotuksesta ja onnesta, sillä kirja oli juuri sellainen, josta olimme haaveilleet!

Sisu on saanut lämpimän vastaanoton myös muissakin pienemmissä ja isommissa käsissä, ja olemme saaneet kirjasta paljon positiivista palautetta. Vaikka Sisu on suunnattu pääasiassa Hollannissa koulunsa aloittaville lapsille, se on saanut hyvän vastaanoton myös muualla. Isommille lapsille Sisu on tarjonnut mahdollisuuden sanoittaa omia kokemuksiaan tai palata menneisiin koulumuistoihin. Kaksikielisellä lapsella ei välttämättä ole sanoja kertoa koulun tapahtumista kotikielellä, mutta Sisun lukemisen myötä monen lapsen sanallinen arkku on auennut. Sisuun on tykästytty myös Suomessa, sillä se toimii hyvin kulttuurikasvatuksen välineenä niin päiväkodissa kuin alaluokillakin.

Sisu noteerattiin hiljattain myös kaksikielisessä kirjallisuusblogissa Les! Lue! :)
http://les-lue.com/2014/11/13/sisu-menee-kouluun-jaana-syrja-liisa-aholainen/

Tällä hetkellä kirjaa voi ostaa Hollannissa Piece of Finlandista (Amsterdam), Musiikkikoulu Karlandosta (Den Haag/Voorburg) sekä suomalaiselta merimieskirkolta / Finse Huis (Rotterdam). Suomessa kirja on saatavilla Suomi-Seuran (netti)kaupassa. Kirjaa on mahdollista tilata myös suoraan meiltä lähettämällä tilaus osoitteeseen sisumeneekouluun@gmail.com

Kirjaprojekti edistyy

Kiirettä pitää edelleen, sekä töissä että Sisu-kirjan parissa. Tämän vuoden puolella ollaan saatu asioita jo paljon eteenpäin ja oli hieno hetki, kun tämän viikon lopulla pääsin ihastelemaan Liisan tekemää kuvitusta, joka alkaa olla jo lähes valmis. Kuvat ovat aivan ihania! Tuskin maltan odottaa, että Sisu pääsee kirjan sivuille myös muiden iloksi, eikä siihen toivottavasti enää kauan mene.

Lastenkirjan teksti alkaa olla loppuhiontaa vaille valmis, mutta opaskirjassa riittää vielä työstämistä. Sen takia en ole ehtinyt edelleenkään päivittää blogia, kun kaikki liikenevä aika kuluu nyt oppaan kirjoittamiseen. Mutta vielä sitä tietoa tulee! Tavoitteemme on, että kirja on käsissä viimeistään Naisenpäivillä. Toivotaan parasta ja tehdään töitä, että onnistuu!

Uusi vuosi, uusi alku

Hyvää uutta vuotta ja alkavaa kouluvuotta 2014!

Sisun blogissa on menneinä kuukausina ollut hiljaista, kun koulu imaisi viime syksynä täysillä mukaansa eikä aikaa ja energiaa kirjoittamiselle ole ollut. Lastenkirjan julkaiseminenkin on tästä syystä venähtänyt, mutta olkoon vuosi 2014 uutta yritystä täynnä ja aloittakoon Sisu koulunsa tämän vuoden aikana.

Viime syksy oli kovin koulutäytteistä aikaa. Työ kahdella kansainvälisellä koululla piti kiireisenä ja iltapäivät kuluivat omien lasten kanssa touhutessa – usein koulun pihalla ulkoillessa. Lisäksi olen toista vuotta mukana koulun vanhempaintoimikunnassa (ouderraad) ja kuluneen syksyn aikana veimme läpi monenlaisia uudistuksia. Vanhempien rooli koululla on merkittävä, ainakin jos siihen riittää innostusta. Itse olen tykännyt olla mukana poikien koululla ja siitä on tullut tärkeä yhteisö täällä ulkomailla ollessa. Suosittelen lämpimästi osallistumaan mukaan koulun toimintaan!

Koningsspelen - Kuninkaanpelit

Huhtikuun viimeisenä perjantaina Sisu saapuu koululle yhdessä äidin kanssa. Askel on reipas, vaikka vatsa on vielä tyhjä – aamupala syödään tänään vasta koulussa!  Tänään on luvassa erityisen hauska päivä, sillä on lasten vuoro juhlia tulevaa kuningasta. Luokassa Sisu saa päälleen oranssin paidan. Samanlainen paita on tänään päällä yli miljoonalla koululaisella, jotka kaikki viettävät koulupäiväänsä luokassa istumisen sijaan kuninkaallisia pelejä pelaten. Sisu on koulussa oppinut, että tulevan kuninkaan nimi on Willem-Alexander ja kuningattaren Máxima. Senkin hän tietää, että kuninkaalliseen perheeseen kuuluu myös kolme prinsessaa, jotka kaikki käyvät koulua ihan niin kuin Sisukin. Hassua, Sisu miettii, onkohan niillä prinsessoilla ollenkaan leluja, vai leikkivätköhän ne koko ajan vaan prinsessaa...

Kauempaa Sisu ei kuitenkaan ehdi prinsessajuttuja miettiä, sillä luokkahuoneessa on paljon uutta ihmeteltävää. Pöydät on aseteltu tänään kahdeksi isoksi ruokapöydäksi, joiden päällä on oransseja pöytäliinoja. Ympäri luokkaa roikkuu oransseja ilmapalloja ja viirejä. Luokassa lapsia odottaa myös läheisen kaupan tarjoama aamiainen. Tulevan kuninkaan mielestä on tärkeää opettaa lapsille terveellisiä elämäntapoja, joista yksi on kunnollinen aamiainen. Tarjolla on leipää ja sen päälle vaikka minkälaisia levitteitä: sulatejuustoa ja maksapasteijaa, maapähkinävoita ja tavallista voita, hilloa ja suklaalevitettä. Lisäksi on tarjolla omenoita, pikkutomaatteja ja aamiaiskeksejä sekä juomaksi maitoa ja kaakaota. Onkohan niillä prinsessoilla aina näin paljon ruokaa aamupalalla, Sisu ihmettelee. Kun Sisu on ensin syönyt yhden leivän sulatejuuston kanssa, auttaa opettaja levittämään suklaata toiselle leivälle. Lopuksi Sisu saa vielä ripotella päälle suklaisia pikkurakeita. - Mmmm, lekker! maiskuttelee Emma vieressä.

Kun vatsat on tankattu täyteen, on aika siirtyä ulos purkamaan energiaa. Opettaja on kertonut, että tulevan kuninkaan mielestä terveellisiin elämäntapoihin kuuluu myös liikkuminen, ja sen vuoksi opettajat ovat vanhempien avustuksella valmistelleet pihalle erilaisia pelejä ja leikkejä. Päivä aloitetaan ensin yhteisellä laululla ja tanssilla. Sisu hyppii innokkaasti mukana ja heiluttaa käsiään ensin vasemmalle ja sitten oikealle. Tanssin jälkeen siirrytään pienissä ryhmissä muiden pelien pariin. Taivaalta tihkuttaa vettä, mutta se ei tunnu menoa haittaavan. Äiti laittoi Sisulle kyllä sadetakin mukaan, mutta se taisi unohtua sisälle, kun ei muillakaan sellaista ole. Isommat koululaiset lähtevät pelaamaan läheiseen puistoon ja pienemmät jäävät koulun pihalle. Sisun mielestä hauskinta on pussihyppy, vaikka se onkin aluksi vaikeaa, ja Sisu menee pari kertaa nurin ennen kuin hypyt alkavat sujua. Sisu saa kaadettua myös melkein kokonaan peltipurkeista kootun tornin ja potkii monta kertaa pallon maaliin. Juf Monica ei ole tainnut pienenä pelata jalkapalloa, kun ei saa palloa ollenkaan kiinni, Sisu päättelee.  Koulun pihalla leikitään yhdessä myös hippaa, polttopalloa ja Annemaria koekoek-leikkiä, jossa yksi kääntyy selin toisiin ja toiset yrittävät sillä aikaa hiippailla huomaamatta hänen selkänsä taakse. Sisu onnistui kerran koskemaan Emmaa selkään ja pääsi itsekin sanomaan ”annemaria koekoek”. Äiti kertoi, että hän on pienenä Suomessa leikkinyt ihan samanlaista leikkiä, jonka nimi oli peilissi.

Lounastauon koittaessa siirrytään vihdoin sisälle syömään eväitä, ja loppupäivä vietetään sisällä leikkien ja askarrellen kruunuja. Kun vanhemmat tulevat kolmelta hakemaan lapsiaan, on vastassa iloinen, mutta väsynyt joukko pieniä oransseja kruunupäitä. – Fijne vakantie, toivottaa opettaja kätellessään ovella.

– Nyt alkoi sitten kevätloma, toteaa isä Sisulle heidän pyöräillessään kotiin koulusta. – Ja ensi viikolla mennään puistoon juhlimaan kuningattarenpäivää.

 – Ja ensi vuonna juhlitaankin kuninkaanpäivää! tietää Sisu. 

Koningsspelen: Bewegen is gezond -musiikkivideo 

Lisärahoitusta hollannin oppimiseen

Kuten aiemmasta kirjoituksesta käy ilmi, jätetään lasten äidinkielen kehitys Hollannissa lähinnä kotien vastuulle. Hollannin kielen oppimiseen on sen sijaan viime aikoina panostettu huomattavasti, ja kieleen perustuvan eriarvoisuuden vähentäminen on myös yksi opetusministeriön painopistealueista.

Varhaista koulunaloitusta perustellaan Hollannissa paljolti juuri kielen oppimisen kannalta. Vaikka oppivelvollisuus alkaa virallisesti vasta viisivuotiaana, pidetään koulun aloittamista neljävuotiaana tärkeänä etenkin niiden lasten kohdalla, joiden äidinkieli ei ole hollanti. Näin lapsilla on parin ensimmäisen kouluvuoden aikana (ryhmät 1 ja 2) mahdollisuus kuroa kiinni hollantilaisten ikätovereiden kielellistä etumatkaa, jotta lähtökohdat kolmannella luokalla alkavaan lukemisen ja kirjoittamaan oppimiseen olisivat mahdollisimman hyvät.

Ensimmäisillä luokilla tapahtuva hollannin oppiminen ei ole kuitenkaan näyttänyt tasoittavan lasten välisiä eroja, eivätkä hollantia toisena kielenään opettelevat lapset ole pystynyeet kuromaan toisten kielellistä etumatkaa kiinni välttämättä edes koko peruskoulun aikana. Tästä on noussut tarve hollannin oppimisen aloittamiselle jo varhaisemmassa vaiheessa, ja elokuussa 2010 voimaan tulleen lain mukaan kunnilla on nyt velvollisuus tarjota laadukasta esiopetusta kaikille pienille lapsille, jotka ovat kielellisesti ikätasoaan jäljessä. Tämä esiopetus toteutetaan päiväkodeissa (kinderopvang) ja leikkikouluissa (peuterspeelzaal) ja on siten ennen neljän vuoden ikää tapahtuvaa opetusta.

Jotta esiopetus olisi mahdollista kaikille sitä tarvitseville lapsille, on ministeriö myöntänyt sille myös reilusti tukea. Tämä tuki mahdollistaa sen, että esimerkiksi leikkikoulujen kuukausittaiset maksut ovat niin matalia, etteivät ne muodosta kynnystä lapsen osallistumiselle. Erilaisten pilottikokeilujen ohella hallitus myöntää tästä vuodesta alkaen 50 miljoona euroa ylimääräistä tukea esiopetukselle.

Leikkikoulujen maksuissa onkin huomattavia eroja, mikä on syytä pitää mielessä hakiessaan peuterspeelzaal-paikkaa lapselle. Joissakin leikkikouluissa maksut ovat korkeammat, koska niissä ei ole juurikaan kielellistä erityistukea tarvitsevia lapsia eivätkä ne siten saa valtion tai kunnan avustusta. Kielellistä erityistukea tarjoavat leikkikoulut ovat tottuneet toimimaan kaksi- tai monikielisten perheiden kanssa ja saattavat olla myös sen vuoksi monelle suomalaiselle tai hollantilais-suomalaiselle perheelle mielekkäämpi valinta. Monesti nämä leikkikoulut toimivat peruskoulun yhteydessä, mikä mahdollistaa kielellisen tuen jatkumisen myös peruskouluun siirryttäessä.

Omat lapseni kävivät aikoinaan tällaista kunnan tukemaa leikkikoulua kahtena aamupäivänä sekä kahtena iltapäivänä viikossa ja siirtyivät sieltä samassa rakennuksessa toimivaan peruskouluun. Leikkikoulumaksu oli vaivaiset 20 euroa kuukaudessa. En halua paikallistaa blogia liikaa Haagiin, mutta seuraavasta linkistä löytyy lisää tietoa Haagin esikouluista – niin leikkikouluista kuin päiväkodeista, jotka tarjoavat kielellistä erityistukea. Haagissa ulkomaalaisten osuus on korkea ja tukea tarjoavia esikouluja siksi paljon, mutta vastaavia on takuulla ympäri maata ainakin suurimmissa kaupungeissa. Linkki toivottavasti auttaa myös muita löytämään oikeanlaisia hakusanoja niiden etsimiseen.

http://www.denhaag.nl/home/bewoners/to/Haagse-Voorschool-informatie-voor-ouders.htm

Kannattaa siis pitää silmät auki ja mieli avoinna jo leikkikoulua valitessa. On usein helppo ajatella, että kaksikielinen lapsi saa paremmin tukea kielen kehitykseen sellaisessa ympäristössä, jossa on paljon hollantia äidinkielenään puhuvia lapsia. Hollantia puhuvien seura on toki tärkeää, mutta tällaisessa ympäristössä ei henkilökunnalla välttämättä ole valmiuksia kohdata kielellisesti erityistä huomiota tarvitsevaa lasta. Joten kannattaa huolella pohtia, mikä on omalle lapselle se paras vaihtoehto.